Jälkikäsittelyä valokuvalle? Mitä ihmettä? Eikö ne kuvat tulekkaan suoraan kamerasta valmiina?

Hyviä kysymyksiä. Koitan tässä hieman valottaa omaa tapaani tehdä asioita.

“Lyhyesti” tiedostomuodosta näin alkuun

Itse kuvaan aina lähes 100% pelkkiä RAW-kuvia niiden tuomien etujen vuoksi. RAW-kuvaan tallennetaan kaikki se alkuperäinen data mitä kameran kenno tallentaa kuvan ottamisen aikana. JPEG-kuvan pakkauksesta johtuen kuvasta häviää aina informaatiota. Tämä pienentää mahdollisuuksia jälkikäsittelyssä silminnähtävästi. JPEG kuvassa on myös kapeampi värisyvyys sen ollessa 8 bittiä jokaista värikanavaa (RGB) kohden. Tämä johtaa siihen että päävärillä voi olla 256 kirkkausarvoa ja päävärien sekoittaminen johtaa yhteensä 16.8 miljoonaan eri värisävyyn.

Kun taas RAW-kuvassa on yleisesti 12 tai 14 bittinen värisyvyys jokaista värikanavaa (RGB) kohden. Tämä taas johtaa siihen että päävärillä voikin olla 4096 eri kirkkausarvoa joiden sekoittaminen johtaa yhteensä 68.7 miljardiin eri värisävyyn.

Normaalisti kuvia näppäillessä tuolla värisyvyydellä ei ole niin suurta merkitystä. Tarkoitushan on ottaa kuva ja katsella sitä semmoisenaan tietokoneen ruudulta, televisiosta tai tehdä siitä paperikuva. Jos kuitenkin aiomme tehdä valmiille kuvalle jotain käsittelyitä, on suuremmasta värisyvyydestä meille selkeää hyötyä kuvan teknisen laadun suhteen. Välihuomiona pitää mainita että KAIKKI digikamerat kuvaavat RAW-kuvia, kaikki vaan ei anna tallentaa niitä siinä muodossa Pienellä pokkarilla jälkikäsittely tapahtuu kameran sisällä heti kuvan ottamisen jälkeen. Kenno tallentaa enemmän informaatiota mitä JPEG tiedostoon tallentuu. Kameran asetuksista riippuen sitä kennon tallentamaa dataa sitten muokataan siihen suuntaan mihin käyttäjä tai kameran automatiikka on halunnut. Näitä jälkikäsittelyjä on mm. kuvan terävyys, kotrasti ja värikylläisyys. Yleensä myös optiset virheet korjataan kameran sisäänrakennetun prosessorin avulla pokkareissa. Optiikka voi siis olla “kuinka kieroa tahansa” käyttäjän sitä huomaamatta.

Mielestäni pelkästään tuo asia riittää minulle käyttämään RAW-tiedostomuotoa (joka itselläni kamerassa on 14 bittinen). Vielä parempana tosin pidän sitä ettei RAW-kuvassa ole tehty mitään säätöjä kameran päässä. Ei terävöitetty eikä pehmennetty eikä mitään muutakaan. Nämä jäävät siis minun vastuulle, mitä pidän vain positiivisena. En väitä että olisin parempi kuin tietokone, mutta täysin varmasti tiedän mitä kuvassa haluan näkyvän milläkin lailla paremmin kuin tietokone.

Lyhyesti RAW-kuvan huonot puolet kun kerta hyvät on jo käyty läpi:

• Suuri tiedostokoko joka johtaa siihen että hitaampi tallentaa, avata ja työstää. Vertailuna 10 megapikselin valokuva hyvälaatuisena JPEG-tiedostona vie keskimäärin 2-3 megatavua levytilaa. Vastaava RAW-kuva vie keskimäärin noin 11-12 megatavua levytilaa.
• Ei toistu suoraan tietokoneen esikatselussa eikä myöskään televisioissa. Vaatii siis aina jälkikäsittelyä jotta kuvaa voisi esittää nopeasti ja helposti ns. maallikolle ja lähetellä sähköpostiliitteenä

Kumpaa siis käyttää?

JPEG:

• jos haluat ottaa valokuvia etkä istua tietokoneen ääressä opettelemassa kuvan jälkikäsittelyä ohjelmilla
• et halua varastoida suuria tiedostoja koneelle vain tehdäksesi niistä lisää kuvia ja viedäksesi lisää levytilaa
• nykyisellään jpeg-muotoon kuvatessa kuvanlaatu riittää sinulle paremmin kuin hyvin etkä tiedä paremmasta

RAW:

• osaat tai haluat ainakin oppia valokuvien jälkikäsittelyä tietokoneella
• haluat parasta mahdollista kuvanlaatua ja kuvan muokattavuutta
• sinulla on muutama kymppi ylimäärästä rahaa ostaaksesi uuden terabitin kovalevyn valokuvillesi (joskus jopa kaksi tai miksei isompiakin

Toivottavasti tämä vähän valottaa tiedostomuotojen eroja.

Sitten siihen jälkikäsittelyyn

Tässä en aio opettaa tietyn ohjelman käyttöä suomenkielellä, enkä edes opettaa minkään ohjelma käyttöä millään kielellä. Siihen ei mielestäni nämä kotisivut riitä ja valmiita parempiakin tutoriaaleja on internet täynnä. Pelkästään YouTubesta hakusanoilla “lightroom tutorial” tai “canon digital photo professional tutorial” tuottaa varmasti riittävän määrän opetusvideoita ettei moista tarvitse tässä yhteydessä enempää käsitellä.

Kuten aiemmin totesin, RAW-tiedostomuoto tallentaa kuvaan enemmän dataa kuin kerrallaan näemme näytöllä. Tämä mahdollistaa valokuvan säätämisen ilman että ohjelman tarvitsisi keksiä kuvaan uutta informaatiota.

Itse aloitan säätämisen yleensä rajaamisesta. Rajaan kuvan uudestaan jos on tarvis ja tarkistan että kuva on niin suorassa tai vinossa kuin itse haluan. Tämän jälkeen haetaan kuvaan valkotasapaino josta sitten jatketaankin kuvan valotukseen. RAW-kuvan valotustakin voi säätää muutaman aukon verran kumpaan suuntaan tahansa. Yleensä meiltä löytyy myös säätimet huippuvalojen (niiden täysin valkosten kohtien) pelastamiseksi, sekä täysin mustien kohtien pelastamiseksi.  Näillä säätimillä vaikutetaan siis vain joko kirkkaimpiin tai tummimpiin kohtiin.

Sitten säädetään mustan taso kuvassa ja perinteiset kirkkaus ja kontrasti. Nämä kaksi viimeistä jätän yleensä lähes paikoilleen ja säädän kyseiset arvot muulla tavoin. Monesti näissäkin joutuu hyppimään edestakas kohdasta toiseen päästäkseen haluamaansa lopputulokseen. Samassa yhteydessä säädetään kuvan värien saturaatiota sekä kuvan selkeyttä ja reunakontrastia. Käytännössä kaikkia näitä voidaan nykyään säätää myös paikallisesti vain tietylle osalle kuvaa.

Seuraavaksi siirrytäänkin säätämään taas kirkkauksia. Erikseen kirkkaimmat, kirkkaat, tummat ja varjot. Näillä voidaan vaikuttaa PALJON kuvan luonteeseen ja lopputulokseen.

RAWien jatkuessa päästäänkin jo väreihin. Sävyjä voidaan säätää erikseen (punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sinivihreä, sininen, purppura, magenta) vaikuttaen niiden kirkkauteen ja saturaatioon.

Terävöitys ja kohinanpoisto

Sitten tuleekin kuvan terävöitys, tätä en yleensä tee juuri ollenkaan vaan jätän sen täysin viimeiseksi koko ketjussa. Vasta valmiiseen kuvaan ja vain niin paljon kun kuvan käyttötarkoitukseen tarvitaan. Kohinaa toki poistan nykyään aika maltillisesti säilyttääkseni kuvassa yksityiskohtia ja terävyyttä mahdollisimman paljon. Tässä yhteydessä on hyvä huomioida että myös tummien sävyjen “avaaminen” lisää kuvassa kohinaa vaikka se tehdään tietokoneella. Oikein valotettu kuva on siis kaiken A ja O!

Lopuksi tarkastelen kuvaan tulleita optisia vääristymiä yms. mikä liittyy käytössä olevaan kameran ja objektiivin yhteiseloon. Lopuksi saatan hieman lisätä vinjetointia “mustia nurkkia” kuvaan, joskus vähän enemmänkin. Tämäkin taas riippuu fiiliksestä, kuvan tarkoituksesta ja marsin asennosta ruotsinlaivan lipputankoon nähden..

Lopuksi (piti olla lyhyesti, muodostuikin lopuksi)

Joku sanoo kuvan säätämistä valokuvauksen dopingiksi, itse en ole sitä mieltä. Kamera ei vieläkään tallenna kuvaa sillälailla kun sen on itse paikalla nähnyt. Se ei myöskään tallenna niitä fiiliksiä mitä sillä hetkellä on ollut. Se ei myöskään välitä valokuvaajan omaa henkilökohtaista näkemystä siitä miltä kuvan pitäisi näyttää tai mikä siinä pitäisi fiilis olla.

Ennen samoja asioita tehtiin pimiössä negatiivista, nyt ne tehdään tietokoneella. Siltäosin maailma ei ole muuttunut mihinkään. Miksi mun pitäisi jättää valokuva auringonlaskusta joka on ollut paikanpäällä ennen aamu viittä henkeäsalpaavan kaunis latteaksi kuvaksi josta fiilis ei välity?

Yksi huvittavimmista tilanteista oli kerran ollessani käymässä Asematunnelin Julistekaupassa jossa oli muutama mun ottama kuva myynnissä. Paikalle tuli asiakas joka sitten ihmetteli siinä ottamaani panoramakuvaa ja oli vahvasti sitä mieltä ettei valokuva voi olla oikea… Kysyin sitten ohimennen syytä tähän väitteeseen kertomatta että tiedän kuvan taustoista hieman enemmän. Nainen kertoi kuvan olevan fotosopattu eikä olisi mahdollista että nuo ihmiset oikeasti olisivat tossa keskellä kuvaa. No eikai sitten Kyseinen kuva on otettu yhdellä valotuksella, siihen ei ole lisätty mitään eikä siitä ole poistettu mitään. Odotin n.15 minuuttia rinteen alapäässä kun odotin tämän pariskunnan löntystelevän pikkuhiljaa oikealle kohtaa. Jälkikäsittelyssä sitten kuva mustavalkoiseksi ja vähän tasonsäätöjä lopuksi mustan taso rankasti ylöspäin. Se siitä… Tunnistatko muuten paikan missä kuva on otettu?

Lyhyesti

Kuvaa miten kuvaat, millä kuvaat, kunhan kuvaat. Tee kuvillesi jotain jos haluat ja anna mielikuvitukselle vähän valtaa. Älä tee niin kun minä tai niinkun muut, tee mitä haluat. Silloin sinun valokuvasi ovat sinun valokuviasi.

Mallikuvaa käsisalamakurssilta

Alkuperäinen kuva suoraan kamerasta. Savukoneen savu tuli mallin ja taustan välistä jo mallin ja kameran väliin vähentäen kontrastia kasvoissa.

Tähän tein perussäädöt tulevaa varten raw-konvertterilla. Eli juuri noita mitä tuossa ylempänä kerroin. Kuva olisi jo tämmöisenään kelvannut minulle mutta välillä on kiva leikkiä ja harjoitella, joten….

Tähän kuvaan siistittiin iho. Siistin tällä kertaa ihon tahallani vähän tuommoiseen “fantasiatyyliin”. Halusin tehdä kuvasta tälläkertaa selkeästi käsitellyn näköisen ja hieman yliampuvan. Myös huuliin lisättiin hieman punaa.

Nyt käytiin kuvaan jo härskimmin kiinni. Silmien valkuaiset kirkkaammiksi, hieman glitteriä silmäkulmiin, kimallukset ja säihkeet kaulakoruihin sekä silmiin, silmien värikalvot punaiseksi. Poistin myös paidasta törröttävän turhan langan oikealta hartialta. Näinkin kuva olisi kelvannut mutta kun nyt alotettiin niin jatketaan…

Tähän kuvaan ei varsinaisesti enää muokattu mallin osalta mitään. Taustaan tehtiin kuvankäsittelyllä hieman lisää kuviota jota myös väritettiin. Kuvan valkotasapainot sekä värit säädettiin uudestaan kuten myös valoisuus ja kontrastit. Palattiin siis ikäänkuin alkuun. Halusin tehdä kuvasta semmoisen mitä muilta ei löydy kurssin jäljiltä Mutta mitä tehdä kun tämäkään ei ollut haluttu. Alusta alkaen sain vision vuodenaikaan liittyvästä pakkastyylisestä kuvasta. Mallin tiukka tuijotus kohti kameraa ja asento tässä kuvassa oli ehkä se ratkaiseva tekijä. Jatketaan siis kohti haluttua.
Tätä kuvaa varten säädin taustan värit uudestaan, lisäsin sinne hieman jääpuikkokuviointia ja huurretta luomaan fiilistä pakkasesta. Kuvahan on edelleen ihan sama kuin edellinen, värit on vaan vähän eri… Tämän version tein alta 15 minuutin edellisestä versiosta. Nyt aloin olemaan tyytyväinen tältä osin lopputulokseen.

Kaikki nämä muokkauset on mahdollista tehdä myös ilmaisohjelmilla, esim Gimp:illä. Edelleenkin, pidä hauskaa kuvatessa ja pidä hauskaa myös sen jälkeen!

-Eppu

Nonniin… Tänään piti testailla uutta systeemiä tuotekuvaukseen Erittäin hätäsesti kotioloissa otetut kuvat mutta idean varmaan jokainen ymmärtää Tätä tullaan kehittämään vielä paljonkin!

Ota siitä hiirellä kiinni ja liikuttele sivuille

Lainaus Suomen Meripelastusseuran tiedotteesta:

Suomenlahden vapaaehtoiset meripelastajat kunnioittavat merellä menehtyneiden merenkulkijoiden muistoa alusparaatilla Helsingissä pyhäinpäivänä 6. marraskuuta.

Pelastusalukset lähtevät ohimarssille Hernesaaren kärjestä pelastusristeilijä Jenny Wihurin johdolla klo 12.00 ja tekevät merenkulkijoiden muistomerkin kohdalla Eiranrannassa lipputervehdyksen. Paraatiin osallistuvat alukset ovat ohimarssijärjestyksessä PR Jenny Wihuri (Meripelastusasema 1, Helsinki), PV Kotka (Kotka), PV Rautauoma (Helsinki), PV Aktia (Porkkala), PV Mikrolog II (Espoo), PV Degerby (Loviisa), PV Ajax (Tammisaari), PV Nihti (Helsinki), PV Reijo (Bågaskär), PV Bogge (Espoo), PR Mc Elliot (Porvoo) ja PR Russarö (Hanko). Alusparaati liittyy perinteiseen merenkulkujärjestöjen pyhäinpäivän kunniakäyntiin merenkulkijoiden muistomerkille.

Aamupäivällä haettiin vene Sipoosta alle ja kahvat kohti keulaa ja keula kohti helsinkiä.

Nopean merimatkan jälkeen olimme juuri ajoissa pelipaikoilla hernesaaren kärjessä. Pelastusalukset olivat kokoontuneet paikalle ja järjestäytyivät marssijärjestykseen. Me aiheutimme ilmeisesti hieman ihmetystä meripelastajissa kun pyöräytimme veneemme PV Rautauoman kylkeen ja morjestimme tuttuja. Rautauomalla oltiin tietoisia meistä sekä kuvausaikeistamme, kuten myös PR Jenny Wihurilla (ainakin päällikkötasolla . Nopeiden kuulumisten vaihtamisen jälkeen koitin kuvata hieman kokonaisuutta sekä kannella seisoskelevien meripelastajien fiiliksiä.

Kesken kaiken puhelin pärähti soimaan ja undercover yhteyshenkilömme Rautauomalta ilmoitti paraatin lähtevän liikkeelle. Nopea ilmoitus asiasta kuskille joka suoritti nopean siirtymisen seuraavaan pisteeseen Eiranrannan edustalle allonmurtajan taakse. Nopeus oli tärkeää koska emme halunneet jäädä pilaamaan meripelastajien alusparaatia, halusimme siis reilusti pois alta jotta pelastusalukset saivat rauhassa lähestyä muistomerkkiä emmekä olisi mukana kuvissa.

Aallonmurtajalta läjä kuvia pelastusalusten tehdessä lipputervehdyksen merenkulkijoiden muistomerkin kohdalla ja takasin veneeseen. Yksi fendari yli laidan, sen onkiminen vedestä ja taas mennään. Saimme soiton että paraati tulee Särkän kohdalta sisään joten päätimme oikasta veneellä merisataman läpi suoraan Särkän pohjoispuolelle. Helppo homma ja olimme paraatin kanssa yhtäaikaa paikalla. Siihen sitten letkan eteen pyörimään ja ottamaan kuvia hyvin järjestäytyneestä marssimuodostelmasta. Tästäkin saatiin muutamia ihan onnistuneita otoksia

Paraati kiinnittyi lopuksi kauppatorilla vironaltaan laitureihin johon mekin menimme viimeisenä parkkiin. Sieltä sitten tutustumaan meripelastajiin sekä aluksiin. Lyhyesti sanottuna jälleen kerran tuli erittäin hyvä fiilis vapaaehtoisten meripelastajien asenteesta! Paikalla oli myös innokkasta nuorempaa polvea joka suostui poseeraamaankin kameralle, kiitoksia kundeille sekä tsemppiä! Vakavienkaan harrastusten ei tarvitse olla vakavia, tämän saimme oppia PR Mäkkärillä.  Jos kundeilla on oma näköala-grillibaari sekä yökerho kaiken hyvän positiivisen asenteen lisäksi niin voiko enää muuta toivoa? Isot kiitokset siis Mäkkäriin päivän parhaasta alusesittelystä.

Paikalla olisi viihtynyt pidempäänkin mutta kuten sanonta kuuluu, kaikki kiva loppuu aikanaan. Tälläkertaa aika loppui jopa kesken huomatessamme kellon rientäneen ja jopa pienen kiireen muodostuneen ennen illan työvuoroa. Ei siis auttanut muu kuin käynnistää luotettava Merkkuri Finnmasterin perästä ja taas kerran työntää se kahva kohti keulaa. Miellyttävä n.44 solmun marssivauhti kohti sipoota oli tarpeeksi sillä kerkesin illan töihin juuri ajoissa.

Kiitoksia vielä hienosta päivästä sekä hienosta harrastuksesta kaikille osallistujille!

MERIPELASTAJAT VOIVAT KATSOA TÄSTÄ PAINAMALLA LISÄÄ KUVIA

Kävin Dance tanssiohjelman kuvauksissa auditoimassa turvallisuusasioita sekä seuraamassa järjestyksenvalvojien työskentelyä tarkoituksena kehittää palveluja tuottavan yrityksen toimintaa. Onneksi oli työn lomassa hetki aikaa nautiskellakkin ja jopa vielä harrastaa Ei muutakun kamera lavaa kohti ja räps räps. Laitetaan tänne muutamia kuvia lukijoillekkin nähtäväksi.

[Show as slideshow]

Saatiinpa tossa kaverini kanssa idea lähteä valokuvaamaan toissailtana. Hetken mietittiin että lähdettäiskö vesille mutta valon jo pikkuhiljaa loppuessa päätimme harjotella omaksi iloksi auton kuvaamista. Suuntasimme Subarun keulan kohti Vuosaaren satamaa josta löysimme vanhan rakennuksen joka on vissiin jonkinlaisen purkutuomion saanut kunnostaan päätellen. Auto entisten rappusten eteen vinoparkkiin ja kuvaamaan. Salamakuvaamista en oo enempiä harrastellut enkä harjotellut joten laji oli ihan uusi ja kokemus opettavainen. Mukana meillä oli vaan yksi Canon Speedlight 430EX salama sekä 7D rungon oma pikkusalama ja niillä oli pärjättävä. Hetken hieromisen jälkeen valo saatiin suurinpiirtein toiveiden mukaan osumaan autoon. Rupesin silti välittömästi haaveilemaan useammasta salamasta ja radiosynkasta jolla olisin saanut väläytettyä taustankin mukavasti esille. Itse olen kuitenkin ihan tyytyväinen kuvaan

Täältä rakennukselta suuntasimme sitten kohti Mustavuorta joka sijaitsee myös Vuosaaren sataman välittömässä läheisyydessä. Ideana oli saada auto potrettiin kukkulalle niin että yöllinen satama näkyisi taustalla. Ekana ajettiin tietenkin niin ylös kun tie antoi mukavasti myöten, räppästiin pari kuvaa ja todettiin että sontaa tulee. Autoa siis alemmaksi jotta saatiin tausta sijoittumaan haluamallani tavalla auton taakse. Ensimmäisestä otetusta kuvasta huomasin että nyt auto löysi paikkansa tähän kuvaan. Harmikseni kuitenkin heti huomasin ettei pikkuinen salama jaksa potkia tarpeeksi jotta saisin auton valotettua haluamallani tavalla. Tästä siirryttiin sitten suunnitelmaan B.

Mittasin telakasta valotuksen ja sitten aika kymmeneen sekuntiin ja lähes juosten salaman kanssa auton edessä pilot-nappulaa rämpytellen. Useamman kerran autoa jouduttiin maalaamaan salaman valolla mutta lopputulokseen olen tämänkin kuvan kohdalla erittäin tyytyväinen.

Reissu oli kaikinpuolin erittäin opettavainen ja kivaakin vielä oli! Eiköhän salamakuville vielä jatkoakin tulevaisuudessa tule.

Sain mahdollisuuden päästä kuvaamaan Helsingin Meripelastusyhdistyksen toimintaa viime lauantaina (21.8.2010). Yhtään keikkaa ei pukannut päälle mutta ei sen niin väliä. Sain ottaa pakollisia “potretteja” aluksista sekä muuten fiilistellä vapaaehtoisten meripelastajien seurassa.

Olimme sopineet että tulen paikalle Matosaareen kun päiväuniltani heräilen, olinhan edellisen yön 12 tuntia aamu kahdeksaan asti töissä. Herätessäni puoliltapäivin olin saanut tekstiviestin 11.30, “lähdimme vesille, palaamme matosaareen viideltä”. Sain siis nukkua hieman pidempään ja ladata akkujani, kameran akkujen ollessa jo ladattuina. Neljän aikaan sitten kuvaustarpeet kasaan ja kamerareppu selkään ja jalusta + vaihtovaatteet polkupyörän tarakalle ja menoksi!

Matosaareen päästyäni paikalla odottelikin jo yksi seuran jäsenistä. Pienen ja lyhyen esittelyn jälkeen hän kertoi seuraavansa PV Rautauomaa sekä PV Nihtiä kännykällään kartalta ja kertoi muiden olevan tulossa pian rantaan jos tekniikkaan on uskominen. Muutaman minuutin kuluttua saimmekin katsella PV Rautauomaa Matiksen itäpuolella. Kamera siis valmiiksi ja alkuun hiukka salaa vähän keskemmältä saarta jotta saisin edes muutaman kuvan jäsenistä luonnollisena ilman kameran tuomaa poseeraus jännitystä. Pikkuhiljaa siitä kohti laituria ja rohkeammin kuvaamaan!

Alusten ollessa kiinni laiturissa alkoi lyhyt esittäytymiskierros. Nimiä en meinaa oikeen muistaa mutta vastaanotto oli ystävällinen ja rauhoitti minunkin mieltä kokiessani olevani tervetullut! Esittäytymistä seurasi pieni esittely kierros saarella, hiukan jutustelua ja muutamia tilannekuvia jonka jälkeen rupesin ottamaan pakollisia “potretteja” pääasiassa hienosta PV Rautauomasta. Kyseinen alus on jokaisen toiminnasta tykkäävän (ja veneilystä) miehen/pojan päiväuni. Aluksesta en sen enempiä rupea tässä kertomaan mutta mainitaan lähes 17m pituus. Vene myös kääntyy itsestään takaisin oikeinpäin mikäli se sattuisi kelissä kaatumaan. Suosittelen tutustumaan alukseen mahdollisuuden tullessa! Yhdistys esittelee toimintaansa usein messuilla sekä heillä on myös avoimia ovia Matosaaressa (seuraavaksi sunnuntaina 29.8.2010).

Ilta oli hyvin vapaamuotoinen ja sain pienen pintaraapaisun vapaaehtoisesta meripelastustoiminnasta keskustellessani paikalla olleiden kanssa. Jokainen tuntui oikeasti tykkäävän siitä mitä harrastaa ja tekivät sitä enemmän kuin sydämmestään! Joudun nöyränä nostamaan hattua ihmisille jotka käyttävät oman vapaa-aikansa muiden eduksi! Toki siinä sivussa he saavat yhden maailman hienoimmista ja upeimmista harrastuksista . Pääsin myös koeponnistamaan myös heidän upean saunansa jonka lauteilta aukeaa rauhoittava merimaisema kohti Villinkiä. Ollessamme hieman tuulettumassa saunan kuistilla kuului virvestä pieni räsähdys joka välittömästi hiljensi koko ryhmän, minut mukaanlukien. Tosin ensimmäisen neljän sanan jälkeen oli jo selvää ettei keikkaa ollut tiedossa ja tilanne vapautui hymyilevin kasvoin, saunomista saattoi vielä jatkaa!

Illan edetessä ja saunan viilentyessä pidettiin saarella lämpötila vakiona lämmittämällä grilliä, ja ennenkaikkea ruokia siellä grillissä! Oli kanaa, pihvejä, makkaraa, tomaatteja, sipulia, juustoa, leipää, kermaperunoita ja jopa jälkiruoaksi kakkua jonkun syntymän kunniaksi! Oliko kyseessä sitten lapsen syntymä vai jonkun virallisen parisuhteen alku, se jäi minulle hieman epäselväksi… Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, ellei jopa liikaa. Iltaa vietettiin ruokapöydässä pitkään jutustellen ja vanhoja muistellen. Porukka todella tuntui viihtyvän yhdessä ja kieltämättä itselläkin oli hauskaa kuunnellessani muiden juttuja ja turinoita! Ohimennen nauhoitettiin myös yksi matkapuhelimen soittoäänikin joka tulee joskus tulevaisuudessa ehkä ladattavaksikin

Ruokapöydästä noustessamme etelä-eurooppalaiseen tapaan n. 0100 yöllä oli vuorossa hieman pimeäajo harjoituksia. Itsellenikin tämä ei ollut mitään uutta, olinhan “veneillyt” ennenkin pimeällä mm. M/S Silja Serenadella. Vakuutuin kovasti aluksen kyvystä kulkea merellä mutta ennenkaikkea vakuutuin aluksen miehistön kyvyistä ajaa venettä kelissä kuin kelissä. Tämä kokemus oli erittäin antoisa ja otettiin matkalla muutama valokuvakin. ISO luvut 6400 ja 12800 olivat kyllä käytössä… Automaattitarkennuksella tuntui olevan “hieman” ongelmia tarkentaa joten manuaalipelinä joutu ohjastamaan pimeässä. Vähän niinku Casino-arpaa raaputtais kieltämättä.

Pienen ajomatkan jälkeen kiinnityimme Vuosaaren Aurinkolahteen jossa oli minun bysäkkini. Tässäkohden jouduin jättämään haikeat jäähyväiset tilapäisesti miehistölle sekä alukselle, lupasin kyllä palata uudestaan jos vain mahdollisuuksia tulee! Kiitoksia vielä koko porukalle (miehistö, päällikkö sekä salamatkustajat) loistavasta päivästä sekä illasta! Toivottavasti ottamistani kuvista on jotain iloa heillekkin

-Eppu

PS. Mukana olleet voivat katsoa lisää kuvia osoitteesta: http://eppupesola.kuvat.fi/kuvat/meripelastus/ salasananhan saa joko minulta tai Jaskalta.

[Show as slideshow]

Kävin siskoni luona kyläilemässä ja otettiin Rasmus vauvasta muutama vauvakuva Näitä laitetaan tähän muutama lisää kunhan kerkiän. Itse oon ainakin tyytyväinen kuvaan ja pidän sitä kivasti onnistuneena!

On sitte ollu vähän kiirettä. Kuvattu sitä ja tätä ja asenneltu valvontakameroita ja tehty kotisivuja ja välillä käyty töissäkin. Sairastelu vie oman aikansa kuten myös seurustelu. Jos noista jotain pitäis silti jättää pois niin sairastelu Ja tota seurustelua taas en jättäis kyllä mistään hinnasta pois! No mutta. Kuvapäivityksiä selkeesti kaivataan joten. Laitetaan tähän alkuun nyt nuo kuvat punakaulahanhesta!

[Show as slideshow]

Kuhan tässä keritään niin laittelen tänne uusia kuvia Pikkuinen englanninbulldoggi Diva pääsee ainakin esille! Myös gallerian maisema sekä eläin osioon on lisätty muutamia kuvia joita tähän esille laitankin. Ehkä saan noita jo tänään, ehkä huomenna tai sitten vasta myöhemmin. Jos ei viitti käydä vilkuilemassa, laittakee sähköpostia eppu (ät) eppupesola.com ni pistän vaikka meilillä ilmotusta kun on tullu päivityksiä.

Kaikki kuvat on otettu julkisella paikalla. Naamat on sumennettu turhan lässytyksen välttämiseksi. Jos naamasi saa näkyä (muutamissa kuvissa olisi hyviä ilmeitä) ilmoita siitä toki niin päivitän kuvat niin että kasvosi näkyvät. Jos koet että sinut voi silti tunnistaa se on oma häpeäsi. Tässä tekstissä kuten myös kuvateksteissä on omia mielipiteitäni jotka eivät edusta mitään virallista linjaa, niiden on myös tarkoitus aiheuttaa hilpeyttä, joillekkin ehkä jopa närää. Myös kielenkäyttö on mahdollisesti normaalia ronskimpaa joten tätä ei suositella heikkohermoisille, nuorille, tosikoille, vanhuksille eikä oikestaan kenellekkään. Klikkaamalla alla olevaa linkkiä luovut oikestaan kaikesta oikeuksistasi valittaa mistään ja vakuutat että kestät kritiikkiä myös itsestäsi sekä olet riittävän lukeaksesi tuhmia sanoja.

Read the rest of this entry »